Hämeenkyrön Vanhan Keskustan historiakierros

Osoite: Laivatie 5 as 1

Kallela on rakennettu vuonna 1921. Rakennuttaja Jalmari Helo oli oikea monitoimimies. Talossa toimi Hämeenkyrön Sanomien toimitus, Palovakuutusyhdistyksen toimisto sekä pihapiirissä nahkurinverstas.

Kallelan omistavat Ritva ja Jaakko Kujanpää vuodesta 1983.

Osoite: Laivatie 4

Maaseudulle levisi voimakkana palokunta-aate 1800-luvun lopulla.Hämeenkyrössä ensimmäinen vapaapalokunta oli Kyröskoskella, joka syntyi Hammaren & Co:n tehtaan väen aloitteesta. Vuonna 1934 tuli voimaan ensimmäinen palolaki. Hämeenkyrön Kirkonkylän Vapaaehtoinen palokunta ry syntyi Jalmari Helon johdolla huhtikuussa 1934.

Palokunnan ensimmäistä paloauton virkaa toimittanutta Chevrolet-avoautoa säilytettiin kulkutautisairaalan liiterissä. Oma talli laivarantaan valmistui marraskuussa 1934.

1940-luvun lopulla palotalli oli päässyt varsin huonoon kuntoon. Resurssit olivat varsin vähäisiä. Letkuhuolto tehtiin laivasillalla juuriharjoilla letkuja pesten ja kuivatusta varten letkut vietiin Kyröskosken paloaseman torniin. Kerrotaan, että polttopuita ei ollut lämmitystä varten ja niitä otettiin salaa kulkutautisairaalan liiteristä. Toiminta oli vaakalaudalla, mutta kunta päättikin rakentaa uuden, edelleen pystyssä olevan letkutornilisen palotallin vuonna 1949.

Palokunnan taloudellinen tilanne parani ja rakennuksesta sekä kalustosta pystyttiin pitämään huoli. Tilat olivat kuitenkin pienet. Sosiaalitiloina toimi naapurissa sijainneen kulkutautisairaalan sauna. Toiminta paloasemana loppui, kun nykyinen paloasema valmistui Uskelanniemeen 1977. Vanhalla paloasemalla on sittemmin toiminut mm. työttömien konekorjauspaja, tuoremehuasema ja kirkonkylän VPK:n nuoriso-osaston tilat.

Osoite: Laivatie 5

Kyrölä on Hämeenkyrön Nuorisoseuran seuraintalo. Paikalle rakennettiin suuri kaksikerroksinen seuratalo arkkitehti Lindgrenin piirustusten mukaan vuosina 1906-1907. Rakennustyöstä vastasi viljakkalalainen rakennusmestari Peltonen. Kyrölän avajaisjuhla pidettiin 29.9.1907. 1931 rakennukseen tehtiin peruskorjaus ja laajennusosaan tuli ravintolasali. Uusitun Kyrölän pinta-ala oli noin 400 neliötä, joissa oli juhlasali, näyttämö, kulissivarasto, kaksi pukuhuonetta, ravintolasali, keittiö, kolme kerhohuonetta ja vahtimestarin asunto.

Paitsi että Kyrölä oli nuorisoseuran ahkerassa käytössä, oli siellä sota-aikana siirtolaisten tavaratoimisto ja sairaala. Kunta käytti taloa mm. kirjastona ja kansalaiskoulun liikelinjan opetustilana vuosina 1958-66. Talossa toimi myös Armi Vatasen parturiliike. Pihassa oli leikki- ja urheilumahdollisuus kylän lapsille.

Kyrölä oli tärkeä kokoontumispaikka pitäjäläisille. Sitä pidettiin yllä ja korjattiin talkootyönä. Kyrölässä käytiin katsomassa teatteriesityksiä ja elokuvia, tanssittiin iltamissa, kiertävät taiteilijat kävivät esiintymässä sekä moni hääpari tanssi häävalssinsa. Helmikuussa 1969 Kyrölän vesijohdot jäätyivät ja niitä sulatettiin sähkön avulla. Yöllisestä vartioinnista huolimatta lämmityskanavissa kytenyt tuli levisi räjähdysmäisesti. Suuri puutalo, jossa roihusi öljymaaleilla maalatut näytelmäkulissit, tuhoutui täydellisesti. Seura menetti myös arvokkaan kirjaston , arkistot ja monet näytelmäkulissit vuosikymmenten varrelta. Tuulettoman sään ja palomiesten työn ansiosta muu kylä säästyi uhkaavalta tulipalolta.

Nykyinen Hämeenkyrön nuorisoseuran talo Kyrölä ,pikku-Kyröläksikin kutsuttu, on rakennusmestari Altti Nevalan suunnittelema. Se rakennettiin vuonna 1970. Tätäkin taloa ylläpidetään talkoovoimin ja on nuorisoseuralaisten käytössä viikoittain.

Osoite: Laivatie 2

Siljantien ja Laivatien risteyksessä on nykyään tiilitalo palkittuine puutarhoineen. Kulkurin tontiksi kutsutulla paikalla on mielenkiintoinen historia. Tontilla sijaitsi ennen kaksi suurta puurakennusta, Väinölä (Kupilaisen talo) ja Kulkutautisairaala (Kulkuri).

Väinölä oli rakennettu 1905 pappilan vuokramaalle. Näyttävän talon rakennutti kanttori-urkuri Heikki Kupilainen(1860-1916). Talossa oli kaksi kerrosta ja pihamaalla erillinen kellari. Paitsi että Kupilainen toimi kanttorina, perusti hän Mahnalaan pitäjän ensimmäisen tiilitehtaan, omisti osuuden Kyrö-laivasta ja toimi aktiivisesti Hämeenkyrön Säästöpankissa. Lisäksi monitoimimies-Kupilainen oli perustamassa Hevosystäväin Seuraa, järjesti hiihtokilpailuja Kirkkojärven jäällä ja toimi Kyröskosken VPK:n soittokunnassa.

Väinölässä oli postitoimisto, jota hoiti rouva Aleksandra (Sanni) Kupilainen. Sopivien vastaanottotilojen puutteessa lääkäri Vuorinen vuokrasi Väinölästä asuin- ja vastaanottohuoneet vuonna 1911. Vuonna 1918 Väinölässä toimi Hämeenkyrön elintarvikelautakunnan lihamyymälä.

Väinölä tuli kunnan omistukseen konkurssihuutokaupassa 1919. Tontin kunta osti vuonna 1933. Väinölä palveli vielä sotien aikana ja jälkeenkin siirtolaisperheiden asuntona. Väinölä purettiin tietojen mukaan 1950-luvun alkupuolella.

Kulkutautisairaala oli tontilla pidempään, se purettiin kulkutautisairaalan lakkautuksen myötä 1960. Epidemiat olivat 1900-luvun alkupuolella todellinen uhka. Sairaalaan eristettiin potilaita kulkutautien hillitsemiseksi. Sairaspaikkoja oli kulkutautisairaalassa aluksi 13. Vuodeta 1943 lähtien tilaa oli 20 potilaalle. Sota-aikana sairaalassa hoidettiin tuhkarokko-, kurkkumätä- ja keuhkokuumepotilaita. Hilda Tall oli kulkutautisairaalan vakituinen hoitaja 1950-luvulla. Sairaalalla oli rannassa sauna, mutta sitä käyttivät pyykkipaikkana muutkin kyläläiset.

Osoite: Laivatie 1

Kesäkuun 1. päivänä vuonna 1902 osti Kaarle Kustaa Numminen leipurin leski Iida Holmqvistilta Hämeenkyrön Uskelan kylästä pienen talon ja ulkorivin, joista maksoi 1500 mk. Tontti oli vuokrattu talollinen Antti Kustaa Iivari Antinpoika Saloselta ja on edelleen sama kuin tuolloin Salosen tilan Kirkkovainio -nimisestä maasta erotettu ”lähes kahdeksan kapanalan laajuinen maa joka rajoittuuu pohjoispuolella valtamaantiehen, länsipuolella Laivalaituritiehen, eteläpuolella Nuorisoseuran talon tonttimaahan ja idän puolella ...Emma Nymalmin tontin rajaan...”

Uutta kotia alettiin oitis laajentaa kasvavan perheen ja leipomoyrityksen tarpeisiin; muurattiin uuneja, lisättiin huoneita ja paranneltiin ulkorakennusta. Syyskuun 19. päivänä vuonna 1927 oikeutti maaherra nimellä ”K. K. Nummisen Kahvila” leipurin harjoittamaan kahvilaliikettä.

Nummisen leipomo ja kahvila toimi aina vuoteen 1955. Leipuri Kaarle Kustaa (Kalle) kuoli 2.3.1954 ja hänen vaimonsa Fanny Matilda Vilhelmiina (Mimmi) 28.6.1961. Heidän tyttärensä, maisteri Eeva Esteri Numminen asui talossa kuolemaansa, vuoteen 2004, asti.

Kesäkuun 1. päivänä vuonna 2005, ostivat Katri ja Jyrki Kananen Eeva Nummisen perikunnalta talon tontteineen. Tilan nimi on Notko. Talossa on tehty mittavia restaurointitöitä ja työ jatkuu edelleen.

Osoite: Siljantie 4 A

Koskisen talon paikalla on ollut tiettävästi rakennus jo 1890-luvun lopulla. Koskinen sijaitsee Siljantieltä haarautuvan tien varrella, jota pitkin ennen kuljettiin Rantakulmalle ja sitä pitkin pääsi myös Knuuttilan pappilaan. Nykyiseen muotoonsa Koskinen on rakennuttu 1910-luvulla. Taloon oli kaksi sisäänkäyntiä. Koskisella on asunut sota-aikana kaksi eri perhettä ja 60-luvun lopulle asti talon omistajat ovat vuokranneet toista päätyä.

Vuosina 1963-65 talon pumppuhuoneesta tehtiin keittiö, ullakon portaat purettiin verannalta ja rakennuksen ikkunat vaihdettiin nykyisiin. Taloon on rakennettu sisävessa 1960-luvun lopulla. 1984 taloon rakennettiin pieni jatkos, johon tehtiin sisäsauna. Talossa on jäljellä alkuperäinen, upea Sepät-kaakeliuuni. Pihapiirissä on ollut myös ulkorakennus, josta purettiin talli/ navetta vuonna 1981.

Talo kuului Koskisen-suvulle vuoteen 1960-asti. 1961 talo myytiin Liisa ja Aarne Uusitalolle. 1965 talon osti Liisa Kalliola. Kalliolat muuttivat Koskiselle naapurista, Rauhasalon ja Nummisen välissä sjainneesta Tiensuu-nimisestä talosta.

Osoite: Siljantie 4

Osoite: Siljantie 13

Isäntä Iivari Salonen rakensi talon 1920-luvun alkupuolella kaksostyttäriään Elliä ja Irjaa (s. 1902) varten. Siskokset pitivät talossa matkustajakotia ja kahvilaa vuoteen 1959 asti. Yritys työllisti siskosten lisäksi yhden apulaisen. Elli oli “johtajatar” ja Irja-sisar hiljaisempana hoiti käytännön töitä. Matkustajakodilla oli hyvä maine, joka perustui uskovaisiksi kunnon ihmisiksi tiedettyihin emäntiin. Mitään epämääräistä menoa talossa ei sallittu. Matkustajakodissa oli kovasti työtä tehtäväksi, sillä vesi piti hakea pitkään Kujanpään kaivosta ja pyykit pestiin kulkutautisairaalan saunassa.

Sota-aikana Rauhasalossa kudottiin ja leivottiin lähetettäväksi paketteja rintamalle. Talossa pidettiin lukuisia lähetysompeluseuroja.

Rauhasalon sali on toiminut käräjäsalina 1956 vuoteen asti. Kevät-, syys- ja välikäräjillä puitiin hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten riita- ja rikosasiat. Tarinan mukaan tuomari Wallin oli ystävällinen ja asiallinen mies. Hänellä oli oma huone Rauhasalon salin takana.

Vuodesta 1959 alkaen Rauhasalossa majoittui etupäässä syrjäkyliltä kouluun tulleita oppilaita. Vuonna 1959 Elli alkoi pitää koulukotia. Matkustajakoti-toiminta jatkui 1960-luvun puoliväliin asti. Irjan kuoltua, Elli Salonen ja vanha emäntä, Hilda Eriika (1877-1969), asuivat talossa kahdestaan.

Rauhasalo oli yksityisasuntona 1970-1996. Hämeenkyrön kunta osti talon 1996 ja siellä tehtiin sisäremontti sekä pieniä ulkoisiakin muutostöitä. Vuoteen 2010 asti talossa toimi mm. mielenterveyskuntoutujien pienkoti.

Kunta myi Rauhasalon yksityiselle vuonna 2011. Nyt ympyrä on sulkeutunut ja Rauhasalossa toimii taas, vuodesta 2016 alkaen, matkustajakoti ja juhlatila Villa Rauhasalo.

www.villarauhasalo.fi

Osoite: Heiskankuja 1

Heiskan talo sijaitsee Hämeenkyrön kunnan Uskelan kylässä. Uskelan kylä oli jo 1800-luvulla monipuolinen kyläyhteisö, jonka läpi kulki pitäjän keskeinen tieliikenne.

Heiskan talon isäntänä oli 1500-luvun puolivälissä muuan sepän taidoista kuuluisa Henrik Henrikin poika, liikanimeltään Seppä (Heikki Seppä). Heiskan tilalla pidettiin 1800-luvulla kunta- ja kirkolliskokouksia. Heiskan tilan omistivat 1800- ja 1900- lukujen vaihteessa Iisakki Vihtori Heiska (1854-1929) vaimonsa Henrika Simsonintyttären (1854-1937) kanssa. Heille syntyi kaksitoista lasta, joista kuusi kuoli nuorena. Kun vielä talon ainoa poika, Iisakki, kuoli sodassa vuonna 1945, taloa jäivät pitämään viisi tyttöä: Selma, Aino, Eeva, Hilda ja Elli.

Elli oli ainoa neideistä, joka meni naimisiin ja otti puolisokseen talossa renkinä toimineen Vilhon. Tästä avioliitosta ei syntynyt lapsia, ei myöskään kenellekään muulle Heiskan neideistä, joten talo jäi ilman jatkajaa. Vuonna 1979 Eeva ja Hilda Heiska sekä Vilho Peltoniemi, ainoat elossa olevat tilan omistajat, päättivät myydä tilan Hämeenkyrön kunnalle. Hilda Heiska, viimeinen suvun jäsen, kuoli lokakuussa 1995 muutamaa kuukautta vaille 100-vuotiaana.

Kun tila sitten siirtyi kunnalle, sitä yritettiin ensin myydä, mutta sille ei löytynyt ostajaa, joka olisi täyttänyt museo- ja ympäristöviranomaisten vaatimukset. Pirkan Kylät ry teki kunnalle ehdotuksen alueen vuokraamiseksi kylätoimintakeskukseksi ja teki kunnan kanssa vuokrasopimuksen puolentoista hehtaarin suuruisesta alueesta ja rakennuksista viideksikymmeneksi vuodeksi.

Lähes 20 vuoden ajan on Heiskan rakennuksia ja ympäristöä rakennettu ja kunnostettu perinteitä kunnioittaen. Heiskan alueella ovat Päätalo, Heiska-Sali, Hiltun Pirtti, Luhtiaitta, Kärryvaja, Tallitupa, Sepänpaja Villen savusauna, Takkatupa ja yleisö WC:t. Vuoden 2012 keväällä Pirkan Kylät ry siirsi Heiskaa koskevan toimintansa ja myi Heiskalla omistansa rakennukset Heiska ry:lle. Heiska ry jatkaa ja kehittää Heiskan toimintaa perinteitä kunnioittaen.

Osoite: Heiskankuja 4

Käkelän tilan kanssa samalla mäellä ovat sijainneet muut kylän talot kuten Mattila, Nuuttila, Heiska ja Salonen. Talot olivat tyypillisiä maanviljelystaloja ja sijaitsivat tiiviissä rykelmässä. Käkelän tila on alun alkaen käsittänyt useita satoja hehtaareja maata ja mm. Hämeenkyrön vanha keskusta Uskelanniemessä on rakentunut Käkelän ja Salosen maille. Käkelän tila on alkujaan ollut ainakin 1400 -1500 –lukujen vaihteesta Käki-nimisenä ja jaettu veljesten kesken v. 1575 kahdeksi tilaksi: Salonen ja Käki. Tilojen omistajat ovat olleet vakavaraisia ja itsellisiä talonpoikia.

Käenmäen perintötalo, Käkelän ja Mattilan välissä (nykyisin kaistale poppelipuustoa), on myyty vapaaehtoisella huutokaupalla Hämeenkyrön kunnalle v. 1923, koska viimeiset omistajat olivat lapsettomia eikä perillisiä ollut jatkamaan tilanpitoa. Käenmäen päärakennuksen hirsistä on rakennettu Hämeenkyrön lääkärin ja eläinlääkärin virkatalot 1930 –luvulla Hämeenkyrön kirkolle. Lisäksi nykyinen Hämeenkyrön paloasema ja nykyinen Uskelanniemen asutus osittain entisille Käenmäen maille.

Käkelän perintötaloa asuttiin ja viljeltiin vuoteen 1940 asti, jolloin viimeinen vanhapoikaisäntä Taavetti Käkelä kuoli ja perikunta myi vapaaehtoisella huutokaupalla tilan maat Hämeenkyrön kunnalle. Tilan isännät eivät yleensä ottaneet osaa yhteiskunnallisiin toimiin, mutta avuntarvitsijoita autettiin ja kulkijat saivat yösijan.

Käkelässä toimi kansakoulu, kirjasto ja kansanhuolto sekä sodan jälkeen taloon majoitettiin siirtolaisia. Käkelän maita myytiin siirtolaisille tonttimaiksi. Päärakennus eli bytinki on purettu vuosien saatossa.

Käkelän rakennusten uusi elämä alkoi , kun Turun ja Porin lääninhallitus päätti keväällä 1989 suojella Uskelan kylää lähellä sijaitsevan Heiska-Käkelän alueen rakennukset. Hämeenkyrön terveyskeskuksen silloinen ylilääkäri Ulla Rimpelä osti Käkelän miehensä Esa Rannikon kanssa ja he sitoutuivat kunnostamaan ostamansa rakennukset.

Osoite: Kirkkoahde 2

Entinen Knuuttilan pappila on vanha kappalaisen virkatalo, jonka uusrenesanssi-tyylinen, hirsirakenteinen päärakennus on valmistunut 1800- ja 1900-luvun vaihteessa.

Rakennuksen siirtyessä yksityisomistukseen v.1985 sisätilat on peruskorjattu ja verannat sekä terassit uusittu. Pihapiirissä on myös luhti, vilja-aitta sekä peruskorjattu pihasaunarakennus.

Pappilanjoen rantatöyräällä sijaitseva, nykyinen Nuuttilan Juhlatalo, tarjoaa puitteet mm. perhejuhliin, kokouksiin ja matkailijoiden ryhmäruokailuihin.
Nuuttila on avoinna tilauksesta. Varauksista ja tarjoiluista vastaa Taatanaitan Pitopassurit.

Osoite: Kirkkoahde 3

Postitalo on tietojen mukaan rakennettu 1917. Rakentajana tai rakennuttajana oli räätäli Kaarlo Aamos Metsäpuro. Talossa oli luultavasti hänen räätäliverstaansa, jolloin talossa oli kaksi huonetta ja keittiö. Metsäpuro oli työväenluokan aktiivi josta tuli sisällissodassa Hämeenkyrön punakaartin sihteeri. Hänet vangittiin ja ammuttiin Hämeenlinnan vankileirillä 21.5.1918.

Talo joutui Hämeenkyrön kunnan omistukseen sisällissodan jälkeen, jolloin siinä toimi mm. kunnan elintarvelautakunta (vintistä löytyy vieläkin elintarvelautakunnan kaavakkeita ym papereita). 2000-luvulla keittiön kattolistasta löytyi kirjoitus "Tämän talon isännän lahtarit murhasivat 1918, allekirjoitus Y. Salmi”.

Posti tuli taloon noin 20-30 -luvun taitteessa ja taloa jatkettiin 2:lla huoneella 1939, toinen uusista huoneista oli "postisali". Postisalista on löytynyti kirjoitus: "Tätä huonetta paneloitiin armon sotavuonna 1939 herrat X ja X ". Uudelleen taloa jatkettiin 1956 taas kahdella huoneella joihin posti silloin muutti. Rakennusmestarina oli Jaakko Virtanen. Asunnossa asui postinhoitaja.

Posti muutti kirkonkylälle 1968, kun valtion virastotalo valmistui. Tuolloin kunta myi postitalon yksityisomistukseen.

Osoite: Kirkkoahde 5

Puhelinkeskus on rakennettu 1918-20 vanhan Tampereentien varteen Hämeenkyrön Uskelaan. Talo sijaitsee nykyään Kirkkoahteessa nimellä Puhelin/Saikkonen. Talossa on toiminut limonaditehdas, puhelinkeskus, elintarvikekauppa ja nykyään kampaamo.

Isoimmat muutokset rakennukseen on tehty 60-luvun lopulla. Julkisivu on uusittu 2000-luvun alussa.

Pappilan joen ylittävä vanha silta sijaitsi nykyisestä sillasta noin 100 metriä Kirkkojärvelle päin. Vanhasta sillasta on edelleen jäljellä jykevät silta-arkut joen molemmin puolin Siljanpuistossa ja Siljantien päässä Uskelan puolella jokea.

Uusi silta oli rakenteilla jo ennen sotia, mutta valmistuminen oli kovin hidasta. Sodan aikana ei riittänyt miehiä rakentamaan siltaa ja vanha oli vielä riittävän hyvässä kunnossa. Uuden sillan rakentamiselle tuli kuitenkin kiire, kun erään laivan miehistö unohti laskea savupiipun alas alittaessaan vanhaa puusiltaa. Puusilta rikkoutui tässä onnettomuudessa. Sillanrakennus tarjosi monelle kirkonkylän miehelle ja nuorukaiselle työpaikan pariksi vuodeksi. Uusi silta valmistui 1947.

Rakentaminen oli tuohon aikaan raskasta miestyövaltaista puuhaa. Betonia kärrättiin kottikärryillä sillan länsipuolelta lankkukäytävää pitkin sillan yli. Lasti oli juoksutettava mahdollisimman nopeasti ennen betonin kovettumista. Hiekan kuljettamiseen siltatyömaalle käytettiin sentään kuorma-autoja, mutta hiekan lastaus tapahtui lapioilla.

Kirkonkylän keskusta siirtyi uuden sillan ja tien ansiosta kohti sen nykyistä sijaintia. Seurakunta myi maitaan lähinnä yrityksille ja kunnalle. Näille maille rakennettiin 1950-luvulla mm. kunnan virastotalo, Säästöpankin talo, Kansallisosakepankki, lääkärien vastaanotot, ammattikoulu ja Puhelinyhdistyksen toimitalo.

Osoite: Yrjö-Koskisentie 1

Hämeenkyrön kuntakokouksen puheenjohtaja Juho Forsman esitti kuntakokouksessa 1869 epäkohdan Hämeenkyrön kansanopetusoloista. Forsmanin puheenvuorojen jälkeen kokous yksimielisesti päätti perustaa emäkirkon luokse vakinaisen ja yleisen kansakoulun. Senaatti hyväksyi 1873 hämeenkyröläisten koulusuunnitelmat. Urakkasopimus voitiin hyväksyä ja koulu valmistui määräaikaan mennessä ja opetus pääsi alkamaan syksyllä 1875.

Koulussa oli kahtena ensimmäisenä vuonna vain poikaoppilaita, mutta myös tyttöjen opetukseen alettiin kiinnittää huomiota. Kuntakokous päättikin aloittaa myös tyttöjen opetuksen, koska tilatkin tätä varten olivat valmiina. Syksyllä 1877 otettiin ensimmäiset tytöt koulun kirjoihin. Samana syksynä koulurakennusta kohtasi onnettomuus, tulipalo tuhosi sen 28.11.1877 perustuksiaan myöten. Palaneen koulun tilalle rakennettiin kuitenkin uusi ”vanhalle kivijalalle”. Se valmistui syksyllä 1878.

Rakennuksessa toimi Hämeenkyrön ensimmäinen kansakoulu vuoteen 1966 kunnes uusi keskuskoulu valmistui. Vuoteen 1986 vanhassa koulurakennuksessa toimi erilaisia yrityksiä, kansalaisopisto ja vuokra-asuntoja, kunnes vuonna 1986 Frantsilan Kehäkukka vuokrasi rakennuksen. Vuonna 2014 Kehäkukka osti rakennuksen kunnalta.

frantsilankehakukka.fi

Osoite: Yrjö-Koskisentie 2 A

Hierun talo on seurakunnan rakennuttama vuonna 1935 seurakunnan työntekijöiden asunnoiksi. Talossa oli kolme erillistä asuntoa, jotka on myöhemmin yhdistetty. Hierulla asuivat ainakin seurakuntasisar, nuoriso-ohjaaja ja suntio.

Seurakunta myi talon Hierun sähköliikkeelle ja siellä on ajan saatossa tehty useita muutoksia. Talon nimi, Hieru 1 johtunee siitä, että tontti lohkottiin aikanaan seurakunnan maista ja omistajana tuolloin oli Hierun Sähkölaitos Oy, joka rakennutti myös naapurikiinteistön, Hierun, 1950- luvulla.

Pihassa on pieni hirsinen rakennus, joka on ollut sauna.

Osoite: Suomelantie

Suomela rakennettiin vuosisadan alussa vanhan pappilan tontille Nuorsuomalaisen puolueen taloksi. Suomela myytiin sittemmin Säästöpankille ja se palveli myös kunnantoimistona, sairaalana ja asuntolana. Suomela purettiin vuonna 1960-luvun loppupuolella.

Suomelan välittömässä läheisyydessä, Pappilanjoen rannassa on sijannut myös vanha Isopappila (kuva). Hämeenkyrön seurakunnan entinen suntio, Heikki Kujanpää, arvelee, että sisäänkäynnin oikealla puolella olevaan “koirankoppiin” olisi jätetty säilöön tavaroita, joita ei ollut sopivaa tuoda sisätiloihin.

80-luvulla Suomelan alueelle rakennettiin rivitaloja.

Osoite: Yrjö-Koskisentie 3

Puutarhaksi ristitty talo on rakennettu vuonna 1939. Paikalla olevan talon pihapiirissä on toiminut Kujanpään Puutarha. Kujanpään Puutarhan pidon aloitti puutarhuri Viljo Kujanpää. Hänen jälkeensä vuodesta 1963 puutarhurina toimi Matti Kujanpää veljensä Heikin kanssa. Heidän jälkeensä puutarhaa pitivät vielä Olavi Nännimäinen sekä viimeisinä puutarhureina Aino ja Paavo Pussi.

Paikalla oli kaksi kasvihuonetta, ensimmäinen kasvihuone rakennettiin v. 1934 .

Asuirakennuksessa toimi melkein koko 50-luvun Kyröskosken Kirjakaupan ( om.Väinö Kare )
sivumyymälä, jota hoiti Mirjam Kujanpää.

Nykyiset omistajat Ari ja Tarja Alatalo vuodesta 1989.

Osoite: Yrjö-Koskisentie 6

Hämeenkyrön pappila rakennettiin nykyiselle paikalle vuosina 1846-49 kirkkoherra Georg Jacob Forsmanin astuttua virkaansa. Piirustukset tilattiin Keisarillisesta Intendentinkonttorista, jonka johtaja oli C.L. Engel kuolemaansa asti. Rakennuksen kuisti ja parveke ovat myöhäisemmältä ajalta.

Pappila oli kirkkoherran asuntona viimeksi Hannu Lehtipuun oltua Hämeenkyrön kirkkoherrana vuoteen 2001 saakka.

Kyrön Pappilan suuruus oli aikanaan 3500 tynnyrinalaa, n. 1700 hehtaaria, 1.5 manttaalia. Torppia syntyi 30, niistä 22 itsenäistyi taloiksi 1920-luvulla. Entinen suurtila muodostaa nykyisen Pappilan kylän. Sotien jälkeen tilasta lohkottiin tuhatkunta metsähehtaaria ja sata peltohehtaaria. Nykyinen kirkonkylän keskustaajama on rakennettu Pappilan pelloille.

Pappila tehtiin hirrestä, 15 syltä pitkä ja 7 leveä ( 25 m x 12 m ), ”10 huonetta alakerrassa ja 2 vähäistä vintti-kammiota”. Julkisivun kaunisikkunainen kuisti valmistui muutamaa vuotta myöhemmin ja puutarhan puoleinen parveke 1930-luvulla Bertel Strömmerin piirustusten mukaan. Silloin myös virasto-osa holvattiin tulenkestäväksi ja taloon tuli nykyajan mukavuudet. Pappilassa viranhaltija toisensa jälkeen vaihtui ja aikaa kului 150 vuotta.

6.9.2003 Isopappila vihittiin uudelleen käyttöön. Takana oli liki parivuotinen, mittava peruskorjaus koko talossa, jonka mahdollisti teollisuusneuvos Seppo Parhankangas.

Isopappilassa on nykyään paljon seurakunnan omaa toimintaa. Erilaiset piirit kokoontuvat, kirkkokahvit tarjoillaan useasti vuoden aikana, on rippikoulutilaisuuksia, 70-v. yhteissyntymäpäivät, veteraanitilaisuuksia, naisten iltoja sekä kirkkoneuvoston että – valtuuston kokouksia.

Osoite: Yrjö-Koskisentie 6

Pappilan väentupa on rakennettu xxxx. Punaisessa pirtissä asuivat Pappilan rengit. Pihapiirissä oli aikoinaan myös piikojen asuinrakennus, jota kutsuttin “Impeläksi”.

Osoite: Kappelikuja 6

Vanhaa hautausmaata on laajennettu useaan otteeseen, viimeksi 1956. Vuonna 1895 valmistui 5 x 5 sylen suuruinen hautauskappeli, jonka piirustukset hankittiin Tampereen Rakennuskonttorista. Kappelissa pidettiin rippikoulua mm. vuosisadan vaihteessa (ennen seurakuntatalon valmistumista 1915).

Hautakappelin alle rakennettiin ruumiskellari vuonna 1925. Samana vuonna todettiin hautausmaan tarvitsevan kipeästi järjestelyjä ja pyydettiin, että Tampereen hautausmaapuutarhuri Rantanen tekisi suunnitelman ja kartan hautausmaan järjestelyä varten. Esiintyneen tyytymättömyyden vuoksi seuraavana vuonna hautausmaan vanha osa päätettiin kartoittaa. Vain uusi osa jaettiin säännöllisiin kuvioihin. Vuonna 1933 päätettiin aina kesäksi palkata ammatti-puutarhuri hautausmaan hoitajaksi.

Vanhan hautausmaan tunnetuin hauta on kirjailija F. E. Sillanpään sukuhauta Kalervo Kallion veistämin reliefein.

Kun vanha kirkko aikanaan oli purettu, tulivat käyttöön arvokkaimpina hautapaikkoina ns. karmit, jotka myös purettiin pois. Ainoa säästynyt on Pukaran kylän Riukulan suvun karmi vuodelta 1836.

Osoite: Yrjö-Koskisentie 7

“Lääkärilät”, millä nimellä vanhemmat ihmiset yhä kutsuvat näitä toistensa peilikuvina rakennettuja taloja, ovat valmistuneet tietojen mukaan 1925-26. Museoviraston myöhäsijugendiksi kirjaamat rakennukset ovat arkkitehti Arvo Paatelan suunnittelemia.

Numero 7 oli kunnanlääkärien, Valtimoiden ja myöhemmin Pentin residenssi. Numero 9:ssä asusti eläinlääkäri Härkösen perhe. Eläinlääkärin vaimolla oli hammaslääkärin vastaanotto tienpuoleisissa tiloissa, joihin kuljettiin sivuovesta.

Kunta ja seurakunta vaihtoivat tonttimaita 1940-luvulla niin, että lääkärilät tulivat seurakunnan kiinteistöiksi. Numero 7:ssä oli vuokralla mm. verotoimisto. Seurakunta myi rakennukset yksityisille 1950-luvulla niin, että pitkä ulkorakennus jäi seurakunnalle. Se toimii edelleen seurakunnan puutarhapuolen henkilöstötilana ja varastona.

Kerrotaan, että kun Käkelän ja Mattilan välistä purettiin kookas, autioksi jäänyt Käenmäen talo 1920-luvulla, valtavat hirret vedettiin hevosella talvikelillä Pappilan mäelle ja niistä rakennettiin lääkärilät,. Käenmäen viimeiset naiset olivat nimeltään emäntä Roosa ja tytär Iida. Niinpä lääkärien taloja kutsutaan nykyisin nimillä Willa Roosa (nro7) ja Willa Iida (nro 9).

Osoite: Yrjö-Koskisentie 11

Tainio Yrjö (nimismies) rakennutti talon vuonna 1945. Pyhälän on suunnitellut rakennusinsinööri Veikko Kallio. Talon valmistuttua tiloihin muuttivat nimismiehenkanslia sekä työnvälitystoimisto, jota hoitivat Esko ja Sirkka Sillanpää. Talon alakerrassa oli poliisin putkat ja nykyisessä kellarissa säilytettiin poliisin arkistoja.

Talon valmistuttua talossa oli lautavuori ja myöhemmin talon ulkoseinät rapattiin sekä puuosat maalattiin vihreäksi. Vuonna 2003 talo remontoitiin nykyiseen asuun.

Tainiolla oli myös vuokralaisia talon yläkerrassa. Erkki ja Maire Tuominen ostivat talon vuonna 1966. Asko ja Taina Pusa ostivat talon vuonna 2003.

Osoite: Härkikuja 13

Hämeenkyrön nykyinen kirkko valmistui vuonna 1782 rakennusmestari Abraham Tennbergin johdolla. Kirkon rakennusmateriaali on honka.

Suurempia korjaustöitä tehtiin vuonna 1829 ja varsinkin 1840-luvun lopulla kirkkoherra Forsmanin aikana, jolloin mm. ikkunoihin tehtiin kaarevat yläosat ja kirkko sai ensi kerran sisämaalauksen. Samoin tehtiin uusi saarnastuoli ja vaihdettiin vanhasta kirkosta periytynyt alttaritaulu J. Z. Blackstadiuksen maalaamaan kuvaan Kristus Getsemanessa.

Vuonna 1881 piti korjata myös kattoa; paanut vaihdettiin rautapeltiin ja torni sai nykyisen omalaatuisen muotonsa. Sähkövalo kirkkoon saatiin jouluksi 1919. Uuteen asuun kirkon sisäseinät maalattiin v. 1928 taiteilija Hannes Malinin johdolla. Värisävyinä olivat tumma sininen ja vihreä, ja koristekuvioita, kukkia ja kyyhkysiä ym. ilmestyi kirkkoon runsaasti. Aivan toisenlaiset ihanteet vallitsivat jälleen vuonna 1965, kun kirkko saatettiin uuteen asuunsa arkkitehti Pentti Turusen johdolla. Koristeet maalattiin peittoon vaalein värisävyin ja penkkien päistä sahattiin pois koristeristit. Kulkutilaa tehtiin lisää penkkejä lyhentämällä ja vähentämällä.

Mainitussa juhlassa kunta lahjoitti kastepöydän ja -maljan ja seurakuntalaiset uudet kirkkotekstiilit. Vihkiryijy oli saatu Maatalousnaisilta jo aiemmin. Juhlaan liittyi tavallaan myös kirkon kattaminen kuparilla v. 1983.

Kirkon viimeisin sisäremontti valmistui kesäksi 2008 arkkitehti Matti Klemolan arkkitehtitoimiston suunnittelun perusteella. Rakennusurakka tehtiin Rakennusrestaurointi Aki Sulosen käsityönä. Maalausliike K. Salo Ky toimi pääurakoitsijana, sähkötyöt tehtiin PR-asennus Oy:n toimesta, sähkösuunnittelijana toimi Paul Metsälä. Kirkon sisätilat kokivat melko suuren muutoksen.

Osoite: Härkikuja 14

Hämeenkyrön kirkkoa vastapäätä oleva Hämeenkyrön kotiseutumuseo on entinen kruunun viljamakasiini, joka on valmistunut vuonna 1820. Makasiinin omisti Hämeenkyrön seurakunta. Vuonna 1959 silloinen Hämeenkyrö Museo- ja Kotiseutuyhdistys vuokrasi makasiinin seurakunnalta viideksikymmeneksi vuodeksi. Yhdistyksen pitkäaikaisena tavoitteena oli kotiseutumuseon toteuttaminen paikkakunnalle.

Kansallismuseon virkailija Jorma Heinonen oli tehnyt suunnitelmat makasiinin muuttamisesta museoksi, mutta yhdistyksessä todettiin vain välttämättömimpiin korjauksiin uppoavan miljoona sen aikaista markkaa. Vuonna 1959 yhdistys pystytti museoon Hämeenkyrössä pidetyn maatalousnäyttelyn kunniaksi Kotien kätköistä -näyttelyn, johon tutustui mm. presidentinrouva Sylvi Kekkonen.

Vuokraoikeudesta luovuttiin 1964, jolloin kuntaan perustettu museo- ja kotiseutulautakunta lähti jatkamaan museohanketta.
Viljamakasiinin ajoilta rakennuksen toisessa kerroksessa on säilytetty yksi jyvälaari.

Osoite: Härkikuja 16

Hämeenkyrön seurakunta on tehnyt urakkasopimuksen rakennusmestari Taavi Koskisen kanssa 1915. Urakkasopimuksessa allekirjoitettiin sopimus seurakuntatalon rakentamiseksi “Koskisen omista rakennusaineista seuraavilla määräyksillä:

• Rakennus tehdään vankalle kiviperustukselle ja suorasaumaiselle kivijalalle, joka matalimmalta paikalta on 30 cm ja jonka itäosaan tehdään ovi jalustaan pääsemistä varten.
• Rakennuksen pituu tulee sisältä 20,7 ja leveys 7,2 metriä, sisältäen sovittuu suuruuteen salin, kaksi kammaria, kyäkin ja eteisen, ja huoneiden korkeus sisältä, salin 3,7 ja muiden 3 metriä.
• Seinien vahvuus sisältä ja ulkoa veistettyinä ja molemmin puolin hyvin tilkittyinä, ulkoseinien 15 ja sisäseinien 12,5 cm.
• Akkunoita sisäakkunoineen tulee 11, joiden korkeus kehyksen sisältä 1,78 ja leveys 1,08 metriä; neljään akkunaan laitetaan terveysakkunat.
• Saliin tulee kaksi pari-ovea ja eteiseen yksi; muihin yksinäiset, kaikki kelvollisilla lukoilla.
• Trossin vahvuus on 40 cm.
• Lattiat lasketaan 37 mm:n pontatuista laudoista.
• Wuorikatto tehdään kaksinkertaiseksi
• Saliin tulee kamiinin holvimuuri, kamareihin ja eteiseen tiilimuurit ja kyökkiin kaksiläpinen hellamuuri paistinuuneineen ja vesisäiliöineen.
• Kaikki höylätyt ovat rakenuksessa maalataan pohjaöljymaaliin
• Ulkoseinät maalataan punamullalla ja nurkkalaudat öljymaalilla”

Seurakuntatalo valmistui eri tietojen mukaan joko 1916 tai 1917. Kiinteistö on ollut Hämeenkyrön seurakunnan omistuksessa vuoden 2011 loppuun. Kiinteistö oli kuitenkin vuokralla kunnalle vuosina 2006-2009 ja talossa toimi kunnan päiväkerho 01.08.2006-04.11.2009. Kiinteistössä on tehty peruskorjaus vuonna 1952 ja vuonna 2012. Talon yläkerrassa on oma pieni asunto, jossa on asunut mm. seurakunnan talonmies.

Osoite: Yrjö-Koskisentie 13

Kurjenhovi on rakennettu Hämeenkyrön Kansallis-Osake-Pankin konttoriksi keskeiselle paikalle. Kirkon pääportille on matkaa vain 70 metriä. Rakennus on vankoista hirsistä tehty aumakattoinen, lautavuorattu talo.

Pankki avattiin Kurjenhoviin vuonna 1922. Aluksi pankki oli avoinna asiakkaille kaksi tuntia kolme kertaa viikossa. Kurjenhovissa asui pankinjohtaja Saukon perheen lisäksi kassaneitejä. Heidän huoneensa olivat yläkerrassa. Pankinjohtajalla oli ainakin yksi lehmä ja kanoja, jotta saatiin maitoa ja munia.

Kansallis-Osake-Pankki muutti myöhemmin lähemmäksi uutta valtatietä ja myi vuonna 1960 konttorinsa maalarimestari Urho Olavi Pirkkaselle. Maalarimestari myi talonsa kangasalalaiselle emäntä Anna Helena Ollikaiselle vuonna 1962. Ollikainen omisti talon vain yhden vuoden ajan ja myi sen vuonna 1963 eläinlääkäri Jaakko Härköselle. Talo on edelleen Härkösen suvun omistuksessa.

Osoite: Yrjö-Koskisentie 15

Hämeenkyrön apteekkari Victor Törnwall rakennutti talon apteekiksi ja perheen asunnoksi vuonna 1898. Apteekkarille syntyi neljä lasta ja kerrotaan, että aina lapsen synnyttyä tehtiin apteekkitaloon uusi huone. Koko talokin sai nimensä vanhimman tyttären mukaan ja se nimettiin Ettiläksi.

Apteekkari Törnwallin kuoltua apteekkariksi tuli leskirouva Aline Sandroos vuonna 1931. Hänen aikanaan tehtiin Ettilässä paljon korjauksia ja parannuksia. Mm. vinttihuoneita kunnostettiin apulaisille asunnoiksi.

Aline Sandroosin jälkeen proviisori Antti Kytöniemestä tuli Hämeenkyrön apteekkari vuonna 1950. Kun hän siirtyi taloon apteekkariksi oli Ettilässä 16 uunia lämmitettävänä. Niinpä Kytöniemi asennutti taloon keskuslämmityksen ja samalla korjautti kellaritiloja.

Samuli Heinonen tuli apteekkariksi 1967. Hän toimi talossa apteekkarina vuoteen 1973, jolloin apteekki siirtyi nykyisen 3-tien varteen kirkonkylän keskuksen siirtyessä sinne.

75-vuotisen apteekkitoiminnan jälkeen talo siirtyi yksityiskäyttöön ja on ollut Kynnöksen perheen asuntona siitä lähtien nyt jo toisessa sukupolvessa.

Osoite: Tuokkolantie 9

Tuokkolan tila on ollut alkujaan Rosendalin omistama ratsutila. Raukola -niminen pariskunta Heinijärveltä osti tilan vuonna 1870 ja muutti nimensä tilan nimen mukaisesti Tuokkolaksi. Tilan alkuperäinen päärakennus on tuhoutunut tulipalossa vuonna 1890. Uusi päärakennus rakennettiin lähemmäksi tietä. Saman rakennusvaiheen aikana tilalle rakennettiin navetta ja pihalle pirtti, joka sittemmin toimi työmiesten asuntona.

Tuokkolan tilan nykyinen päärakennus on rakennettu rakennusinsinööri Veikko Kallion piirrustusten mukaan vuonna 1932 palaneen päärakennuksen paikalle. Puistomaisessa pihapiirissä sijaitseva päärakennus edustaa klassismia.

Pihapiirin eri ikäiset muut rakennukset kertovat tarinaa tilan historiasta. 1940-luvulla pihapiiriin rakennettiin mallasparvisauna. 60-luvulla saunasta saneerattiin huone ja keittiö. Aittarakennus on ollut alunperin vilja-aittana. Tilan viljely on ollut välillä lakkautettuna ja vilja-aitta on tuolloin siirretty pellon laidalta pihapiiriin.

Tuokkolan tilalla jatketaan yhä maanviljelystä.

Osoite: Tuokkolantie 60

Raipalan talo sijaitsee Kirkkojärven rannan loivasti kumpuilevilla vainioilla ikiaikaisten kulkureittien risteyksessä. Teiden risteykset olivat ennen vanhaan ihmisten kokoontumispaikkoja, joissa pidettiin myös markkinoita, kestikievareita ja käräjiä. Niin Raipalan ristilläkin, jossa tiedetään myös sotajoukkojen leiriintyneen. (Isoviha, Nuijasota) Talon nimen alkuperäkin voi näin selittyä.

Nykyiset naapuritalot Tuokkola, Raipala ja Lintola ovat vähitellen muotoutuneet alueella aiemmin olleista Tuokko, Nasti ja Raipola- nimisistä taloista. Ensimmäiset merkinnät löytyvät 1540-luvulta Suomen asutuksen yleisluettelosta. Talot olivat ”kruunun” tiloja siten, että ne maksoivat veronsa ylläpitämällä ratsusotamiehiä (esim. Tuokkolan rustholli) tai Turun akatemiaa (esim. Raipalan akatemiatila). Käytäntö oli Hämeenkyrön seudulla hyvin yleistä.

Raipalan nykyinen pihanpiiri on muotoutunut 1800-luvulla vanhan pohjalle. Akatemiatalo-käytäntö päättyi 1828 ja silloinen isäntäpari (Aapraham ja Eeva) lunastivat talon perintötilaksi 1830. Vanhin asuinrakennus on tien suuntainen punainen talo 1820-luvulta. Siinä on toiminut eri aikoina nimismiehentalo, apteekki, kauppa ehkä kievarikin. Nykyinen (vaaleankeltainen) päärakennus on rakennettu isäntä Vihtori Wilhelm Raipalan aikana 1885. Rakennusta on jatkettu 1900-luvun alussa 2-kerroksisella päädyllä. Siinä olleet ulkorappuset ja veranta on myöhemmin 1960-luvulla peruskorjauksen yhteydessä poistettu. Kolmas asuinrakennus (punainen talo, jonka pääty on kohti Tuokkolantietä) on siirretty Kyröspohjasta 1850-luvulla.

Navetta on rakennettu v.1898. Se on harvinaisen iso hirsirakenteinen pelkällä kivijalalla seisova navetta-rakennus Suomessa. Enimmillään siinä on pidetty 96 lehmää; kylillä kiersikin sanonta ”iso kuin Raipalan läävä”. Rakennuksen jatkona on ollut sikala ja kanala ja pihapiirin on sulkenut liiteri-varastorakennus. Talli sijaitsee järven puoleisella pellolla. Se on rakennettu 1925. Enimmillään tallissa on ollut 16 hevosta talon töitä varten, ennen traktori-aikaa. Tallin vieressä oleva tiilirakennus on ollut paja, jossa rakennettiin aikoinaan mm oja-auroja. Tästä tiilirakennuksesta on saanut alkunsa nykyinen viljankuivuri. Ennen nykyisen 3-tien valmistumista 1960-luvun alussa, kaikki vanhan Tampere-Vaasa maantien liikenne kulki Raipalan ristin kautta. Vilkas liikenne vaati talon toiminnoilta sopeutumista. Maanviljelystä ja karjataloutta jatkettiin kuitenkin vanhaan tapaan. Karjanpito lopetettiin 2006. Talossa harjoitetaan nykyään luonnonmukaista viljanviljelyä; eläimiä ei ole muutamaa kanaa ja kissaa lukuun ottamatta. Raipalan ristin vanha paikka muuttui 1970- luvulla. Kyröspohjan-tietä suoristettiin ja risteys siirrettiin vanhan jyvämakasiinin toiselle puolelle. Tällöin kaksi vanhaa aittaa, tilan vanhimmat rakennukset, täytyi siirtää nykyiselle paikalleen.